Päivä 15 | Singapore - Hongkong - Helsinki >

Päivä 15 | Singapore - Hongkong - Helsinki >

Intialainen päättäjäisaamiainen, jos päättäjäisaamiaisia on ja pakkaamaan kotimatkaa varten. Minä lähden ensimmäisenä kohti Helsinkiä Hong Kongin kautta, jonne lento iltapäivän puolessa. Neljä tuntia myöhemmin olen Hong Kongissa. Rullasushi hihnalle ja odottamaan Finnairin lähtöä planeettamme arktisille alueille. Suomessa kevät ei ole kahden viikon aikana heilahtanut suuntaan tahi toiseen, jos päivän pidentymistä ei lasketa mukaan. Mutta eipä tuosta haittaa. Kaksi matkaviikkoa olleet kesää täynnä mukavassa ryhmässä ja yksi lisäviikkokin olisi vielä mennyt niin sanotusti samoilla lämpöisillä. Kiitos Ansku, Aila, Pia, Riitta, Jorma, Jyrki ja Rami hauskasta Kaakkois-Aasian turneesta. Tästä hyvä mennä kohti Suomen kesää pää uudella HolyCow -tyynyllä.

Päivä 14 | Pangalao - Singapore | Filippiinit - Singapore

Päivä 14 | Pangalao - Singapore | Filippiinit - Singapore

Filippiinien osuus alkaa olla lopuillaan tältä matkalta. Hankkiudumme Tagbilaranin Seaportiin kymmeneksi ja puolta tuntia myöhemmin olemme SuperSeaCatissa matkalla kohti Cebu. Satamassa on kuin lentokenttä boarding passeineen ja turvatarkastuksineen. Kapsäkkejämme ei tosin ehditä tsekata sisään, koska olemme satamassa aika nuikassa ajassa ja käytännössä puolihölkkäämme katamaraaniin ja olen kirjaimellisesti viimeinen mies lautassa.

Umpimopo...

... umpiauto...

... ja umpivene olivat viimeisen päivän menopelit. Sitten oli vielä umpilentokone jota ei saanut kuvata...

Cebu Cityn päässä meillä on matkalaukkuongelma. Mihin laittaa tavarat puolipäiväretken ajaksi. Satamassa muutama ihminen vie meitä ensin suuntaan jos toiseen kunnes varmistuu, että satamassa ei ole matkatavara säilytystä. Viimeinen virkailija tietää kuitenkin varmana tietona, että SM-City nimisessä ostoskeskuksessa on. Tieto oli faktaa. Tavarat säilytykseen ja keskustaan. En tiedä oliko minulla odotuksia Cebu Citystä, mutta kaupunki ei taida ainakaan olla niiden mukainen. Cebu on ankea, harmaa ja rähjäinen miljoonakaupunki. Manilakin ajaa vasemmalta ohi mennen tullen palatessa.

Mutta hyvähän Cebu oli nähdä, niin ei tarvitse kotona nousta yöllä miettimään, että minkähän laista. Kulttuuriryhmällämme on Cebussa suurin mielenkiinto ruuassa ja shoppaamisessa. Yhden kulttuurikohteen käymme kuitenkin bongaamassa. Filippiinien Kiinalaisen Spirituaalisen temppelin.

Matkalla lentokentälle taksissamme on kielikurssi. Showmies kuljettajamme opettelee Suomea ja osaa poistuessamme huutaa liikenteessä törttöilijöille 'Hullu Kuski Perkele'. Taksimiehemme innostuu lauseesta niinkin paljon, että pysähtyy lentokenttäpoliisien tarkastuspisteenn ja huutaa näille 'Hullu Kuski Perkelä', päästää röhönaurut ja jatkaa matkaa.

Singaporen hotellilla olemme puolen yön tuntumassa ja ylikin. Päättäjäispussikaljalle on kuitenkin mentävä maksoi mitä maksoi. Singaporen virallinen pussikaljapaikkamme on kiinni, mutta aussipubi tarjoilee meille mielellän ilmankin pusseja.

Viimeisen päivän viimeinen kulttuurikohde. Filippiinien Kiinalainen spirituaalinen temppeli.

Päivä 13 | Pangalao | Filippiinit

Päivä 13 | Pangalao | Filippiinit

BiitzGirls matkalla snorklaamaan sateenvarjon alla. Tänään taivas tarjosi hyviä reippaita sadekuuroja.

BiitzBoy snorklausretkellä sateenvarjon kanssa... kaikenlaisia outoja tyyppejä noissa snorklausveneissä... ;)

Aamu-uinti, aamiainen ja snorklausretkelle. Itse Pangalaon saarta ympäröi hyvä koralli jos toinenkin. Samoin kahta Panglaon edustalla olevaa pikkusaarta. Vuokraamme venee ja menemme toiselle pikkusaarista. Kaatosadekuurot antavat puolen tunnin venematkalla oivan esikasteen. Sadepylvästaulukoiden mukaan maaliskuu on Pangalaossa kuivin kuukausi… mutta ne taulukot taitavat olla ajalta ennen ilmastonmuutosta.

Snorklausbusiness saarella organisoitu. Venemies, joka sai meidät pääsaaren rannalta veneeseensä, parkkeeraa snorklaussaarella tietyn ravintola-matkamuistomyymälä-varustevuokraamon eteen, vähän kuin lentokone tietylle portille mistä transit matkustaja pääsee käyttämään vain tiettyjä palveluita.

Ennen...

... ja sen jälkeen kun rami veneen kaatoi... :)

Yksi hauskimpia / erikoisimpia maksuja mihin koskaan olen törmännyt on ravintolamme paistomaksu. Jokaisen ruoka-annoksen hintaan lisätään valmistusmaksu! Ja tuotahan voisi vielä sätää tyyliin yhdeltä puolelta paistetun munan paistomaksu 10 rahaa ja molemmin puolin paistetun munan paistomaksu 20 rahaa. Mikähän ravintola kokeilee ensimmäisenä Suomessa… ja pehmustetusta tuolista voisi periä mukavuuslisää… :)

Korallit saaremme edustalla selkeästi Kota Kinabalun koralleita paremmat… ja kaloja moninkertainen määrä. Filippiinit taitaakin olla ykköskohteita koko planeettamme leveydeltä. Itse snorklauspaikalle meidät viedään (snorklausmaksun ja venemaksun jälkeen) nelipaikaisilla pikkuveneillä. Rami saa draamaa aikaa kaatamalla oman seurueensa veneen, joka pyörähtää kirjaimellisesti ympäri.

Illalla paljastuu, että kylämme on reilusti suurempi kuin aluksi kuvittelen keski-aikaisen raamattuni perusteella (painettu 2006). Rantaa ei välttämättä ole tullut lisää, mutta hotellia ja ravintolaa pitkin rantaa, reilu määrä.

JyrkiBoy punnertamassa venettä pystyyn.

Päivä12 | Pangalao - Bohol - Pangalao | Filippiinit

Päivä12 | Pangalao - Bohol - Pangalao | Filippiinit

Boholin saaren villieläimiä... pelottava Tarsier, joka tuottaa biologeillekin ongelmia, koska sitä on vaikea määrittää mihin ryhmään se tarkalleen ottaen kuuluu.

Kuumaa seksiä Boholilla. Tällä pariskunnalla kestää 24 tuntia, ennen kuin homma on selvä.

Aamu-uinti, aamiainen ja Bohol -kierrokselle. Ykköskohde on ovat harvinaiset kummituseläimet Tarsierit. Sympaattiset uhanalasiet nyrkin kokoiset suurisilmäiset oliot. Tarsier on maailman pienin apina ja Kaakkois-Aasiassa tavattavissa Etelä-Filippiineillä ja Sumatralla Indonesiassa.

Perhosfarmi myös mukava retkikohde Chocolate Hillsien tuntumasssa. Itse Chocolate Hillsit luetaan koko maan ykkösnähtävyyksiin. Käytänössä niillä ei ole mitään tekemistä suklaan kanssa vaan ovat muutaman sadan sokeritoppavuoren joukko… jotakin samaa kuin Halong Bayn sokeritoppavuoret Vietnamissa.

Tyypillinen boholilainen lounasristeilyalus... tai ainakin turisteille... ;)

Lounasristeilijämme bändi... herra vasemmalla bändin vieraileva tähti.

Lounas jälleen soi ja tällä kerralla myös kelluu. Boholilla kahdella ponttoonilla kulkevista lounasravintoloista tullut syystä tai kolmannesta iso paikallinen business. Kunnon turistimeininkiä 'kansantanssiesityksineen'.

Päivän muita kohteita Python 'farmi', vanha katedraali ja riippusillat.

Boholin kierros kokopäivä turistityö yhdeksästä viiteen. Filippiineillä tuntuu olevan kaikenlaisia pieniä ekstramaksuja. Päivän hauskin oli kelluva ravintola. Ostettuamme ns. ruokakupongit tie kelluvaan ravintolaan kulki ravintolan sisäänpääsymaksuluukun kautta… :)

Ilta pienen kotikylämme raitilla. Ravintola, jossa osoitetaan sormella mitä syödään vetää jälleen puoleensa. Meren elävät täällä hyviä ellei erinomaisia.

Chocolate Hills... Boholin ja koko Filippiinien ykkösnähtävyyksiä.

Taidekuva Boholin perhosfarmilta... saa nähdä muuttuuko laittomaksi, jos Soinista tulee pääministeri.

Päivä11 | Manila - Pangalao | Filippiinit

Päivä11 | Manila - Pangalao | Filippiinit

Tänään testattiin Philippine Airlanesia ja hyväksi koettiin ainakin tämän yhden lennon perusteella.

Boholin saaren kyljessä oleva pieni Panglaon saari on rantalomakohteemme. Tässä Panglaon saaren raittia.

Tänään pystyyn siihen aikaan kun kukko laulaa. Tosin Manilassa kukot taitavat laulaa kaikkina vuorokauden aikoina. Mutta Manilan kukoista riippumatta kuudelta aamiaiselle ja seitsemältä kohti lentokenttää. Hotellin vastaanotto neuvoo terminaaliin yksi. Ovimies terminaaliin kolme. Ensimmäinen taksikuski terminaaliin kaksi ja toinen terminaaliin neljä. Aamutorikokouksen jälkeen taksinkuljettajat tulevat siihen tulokseen, että terminaalin kaksi täytyy olla oikea ja on se… onneksi. Manilan ongelma on, että kotimaan lentoja lähtee kolmesta eri terminaalista!

Philippinen Airlanes lähtee matkaa aikataulun mukaan 0850 ja laskeutuu vähän reilu tuntia myöhemmin Tagbilaraniin. Maailma ympärillämme vaihtuu suuresta metropolista pieneen maalaiskaupunkiin Boholin saarella. Lentokoneella tuntia vartti. Bussilla vuorokausi ja rapiat lukuisten lauttamatkojen vuoksi. Filippiinit on pirstoutunut 7000 saareksi.

Sataa sataa ropisee... tässä hotellimme allaskuvassa se ei tosin tahdo erottua, mutta heräsin makoisilta päiväunilta matkamme parhaaseen sadekuuroon. Ja yleinen trendi tuntuu olemaan että illansuussa tulee sadekuuro jos toinenkin.

Osoita sormella ravintola. Eli kerää erilläisia vartaita, kalaa, lihaa haluamasi määrä ja kokki laittaa grillille... ja hyvältä maistui... ;)

Boholilla alkaa retkemme rantalomaosuus… eli rannalle. Kaikki muut siinä onnistuvatkin paitsi minä itse. Heittäydyn pitkäkseni viideksi minuutiksi josta tulee kaksi tuntia ja viisi minuuttia… :] … uima-altaaseen heräämään ja päivälliselle. Kotikylämme Panglao on mukavasti kävellen hallittavissa… niin mukavasti, että viidessä minuutissa on kävellyt sen läpi ja enemmänkin. Päädymme ravintolaan, jonka suuren grillin edessä osoitetaan sormella mitä halutaan. Eli tarjolla erilaisia vartaita jokaiseen makuun. Panglao tuntuu ja maistuu mukavalta.

Päivä10 | Manila | Filippiinit

Päivä10 | Manila | Filippiinit

Jeepny, Filippiinien symboli ja hieman kärjistäen voi sanoa, että Filippiinit kulkee Jeepnyillä.

Johto kavereineen kotikadullamme. Ainoastaan Intiassa tällä planeetalla kyetään johonkin vastaavaan... ;)

Hotellimme raamuttuseurakonferessiläisten seassa aamiainen ja jalkapatikassa Imelda Marcosin Coconut Palatsiin, jossa saamme todeta, että se on remontissa. Seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnelle. Intratrumos ei sen sijaan ole remontissa. Intratrumos on espanjalaisten valtaajien 1500 luvulla rakennuttama 4,5km pitkän muurin ympäröimä hallintokeskus. Pala keski-eurooppaa Filippiineillä. Täällä tulee jälleen kerran mieleen, että jos Al Qaida on tämän päivän terroristijärjestö, niin espanjalaiset olivat omana siirtomaaiakanaan melkoinen terroristijoukko. Filippiineillä he mm. vastasivat maan parhaan itsenäisyysaatteen levittäjän; lääkärin ja kirjailijan Jose Rizelin teloituksesta 1896.

Ei kalastuskilpailu, vaan tiistai onkijoita Manila Bayn rannalla.

Pesollla saa ja hevosella pääsee. Teimme Intratrumos kierroksen hevosilla. Tässä parkkeeraamassa Manila Katedraalin edustalle.

Mutta espanjalaisista riippumatta ja juuri heidän vuokseen Intratrumos on Manilassa ns. must nähtävyys. Se on melkoinen vastakohta kilometrin päässä alkavalle suurelle halpojen omakotitalojen alueelle, jos kylpyhuone on pesuvati kadulla satamaan virtaavan rekkarännin varressa. Mutta Manila on suurten tuloerojen ja suurten vastakohtien maa. Itse Manilassa väkeä on kahden Suomen verran. Koko maassa väkeä on 90 miljoonaa Suomen kokoisella alueella.

Lounasravintolamme Intratrumosissa... pullot pöydässä ei lounas vaan janojuomia lounaan odotteluun.

Lounaspaikkamme pääsi yllättämään. Suihkulähteen solina oli vain hetki ilo. Paikan emäntä tarttui mikrofoniin ja laulu alkoi raikaamaan. Eikä siinä kaikki. Sitten alkoivat lounastanssit. Ja kuten kuvasta näkyy, JyrkiBoy oli tanssija jo syhtyessään... ;)

Päivän erikoisin kohden on Manilan kiinalaisten yksityinen haustaumaa. Hautausmalle on pääsymaksu ja siellä on aseistetut vartijat täydellisen siistien katujen varressa. Täällä ei ole suurikaan ihme kahden kerroksen ilmastoitu parvekkeellinen hautamouseleumi keittiöllä ja vesivessalla. Suurimmat hautatalot ovat kolmessa kerroksessa. Osasta löytyy hyvin hoidettu puutarha ja yhdestä jopa tenniskentän kokoinen parkkipaikka ja uima-allas, jossa on vettä! Siinä on sitten haudesta nousevan mukava pestä tomut luistaan.

Tämä ei ole temppeli vaan yksityinen hauta Manilan kiinalaisella yksityisellä hautausmaalla!

... ja tämä ei ole laitakaupungin idyllinen katu, vaan katu samalta hautausmaalta. Coca-Cola kioski oli cokis kioski, jossa oli elävä ihminen sisällä. Kaikki muut rakennukset ovat hautoja! Kannattaa poiketa jos kuljet kulmilla.

Lähtöpisteeseen, eli hotellille palaamme Manilan hyvin organisoidulla SkyTrainillä… ilmassa tolppien päällä kulkevalla metrolla. Ilta omaan tahtiin Manilan värikkäällä raitilla. Rami ja minä valitsimme matkaraamatusta matkaraamatun suositteleman ravintolan ja hyppäsimme taksiin. Taksin pysähdyttyä löysimme itsemme sellaisesta kohtaa Manilaa, jota en tiennyt olevan olemassa. Olisimme yhtä hyvin voinneet olla Singaporen Orchad Roadilla. Joka puolella oli hohtavaa, kiiltävää ja roskatonta. Merkkiliikettä merkkiliikkeen vieressä.

Päivä9 | Kota Kinabalu - Manila | Malesia - Brunei

Päivä9 | Kota Kinabalu - Manila | Malesia - Brunei

Kota Kinabalun hotellimme villieläimiä... gekko hotellin seinässä...

... ja kilpikonna ja sen kaveri hotellin aulan avoaltaassa... ;)

Vapaapäivä kautta matkapäivä. Vapaapäivä osuus on kello 1400 saakka. Ryhmä hajaantuu kaupungille souvenir shoppaamaan. Minä en liikahda hotellillta. Vietän macciaikaa sähköpostien ja yhden lehtiartikkelin kanssa. Molemmista saan jonkinlaisen niskalenkin. Aamulla kuitenkin ensin aamu-uinti ja aamuasauna kun tuo sauna sattuu olemaan.

Taidekuva hotellista via vastapäisen rakennuksen seinä.

Lähdössä lentokentälle... Jormakaan ei taida enää puuttua. Jormaa saatiin vähän odotella, mutta hyvästä syystä. Hän oli ainoa joka vietti vapaapäivää Kota Kinabalun museoissa... :]

Lentokentälle iltapäivän puolessa, lentokenttälounas ja Cebu Paificin siivin Manilaan. Tämä päivä osoittautui myös onnen päiväksi. Cebu Pasificillä oli oksennut pussit hienoilla painatuksilla! Ja kokoelmani karttui. Manilassa elämä virtaa huomattavasti reippaammin kuin Malesian Borneolla Bruneista puhumattakaan. Brunein pääkaupunki vaikuttaa lähinnä nukkumalähiöltä Manilaan verrattuna. Manilan ihmeet jäävät kuitenkin huomiseksi. Kello on lähempänä yhtätoista illalla ollessamme hotellilla. Se on jotakuinkin samaa kuin parin korttelin lähiseutu kierros, huikopala ja unimaahan.

Lähtötohinaa Cebun Pasificin tiskillä.

Sinne se putkahti tullessamme kentälle. Lentomme tauluun. Hetken epäilimme olevamme Air Asian yksityisterminaalissa.